Veikkausliiga 2015 – HIFK Fotboll kapteeni Esa Terävä

Veikkausliigaan 2015 noussut HIFK Fotboll kapteeni Esa Terävä

Veikkausliigaan 2014 kauden päätteeksi nouseen HIFK Fotbollin Kapteeni Esa Terävä kertoo 2-3 osaisen blogisarjan ensimmäisessä osassa hieman omia ajatuksiaan harjoittelusta ja hieman muustakin. Jatko-osissa tullaan avaamaan hieman hänen ylimenokauden harjoittelua ohjelmoinnin ja suunnittelun näkökulmasta. 

1) Esittele lyhyesti itsesi, kuka olet ja mitä teet?

Olen Esa Terävä, 27-vuotias ammattimaistunut jalkapalloilija ja toivon mukaan viimeistä vuotta myös luokanopettajaopiskelija. Pelaan oikealla laidalla Helsingin IFK:ssa pelinumerolla 13. Monelle luku edustaa epäonnea, mutta minulle se on tuonut onnea erityisesti viimeisen kahden kauden aikana, sillä nousimme Kakkosesta kahdessa vuodessa Veikkausliigaan. Toisaalta, onni on asia, joka ansaitaan. Niin myös tässä tapauksessa ja menestykseen on vaadittu paljon töitä.

2) Olet nyt 27 -vuotias ja pelannut jalkapalloa lähes koko ikäsi. Onko oma suhtautumisesi muuttunut jotenkin harjoittelua ja urheilijan elämäntapoja kohtaa vuosien varrella?

Mitä sitä kieltämään, olin nuorena hyvinkin lahjakas futaaja. Tykkäsin myös treenata itsenäisesti, joinain kesinä ei kavereiden kanssa muuta tehtykään kuin potkittiin palloa. Myöhäisnuoruudessa syystä tai toisesta motivaatio itsenäiseen harjoitteluun kuitenkin laantui. Ajattelin harjoittelevani laadukkaasti silloin, kun olin joukkuetapahtumissa paikalla, mikä tarkoitti suunnilleen viittä harjoitusta viikossa – se on määrä, joka ei ainakaan huippu-urheilussa riitä oman täyden potentiaalin lunastamiseksi. Aikuisurani alussa “pelailin” Kakkosta ja Ykköstä. Käytän tarkoituksella termiä “pelailu”, koska katsellessani ajassa taaksepäin en tiennyt harjoittelun merkityksestä yhtään mitään. 24-vuotiaana päätin kokeilla treenaamista taas ihan tosissaan. Silloin ajattelin (one more year -tyyppisesti), että kokeillaan nyt mihin kovalla treenillä pääsee. Tuona kautena, vaikka harjoitteluun liittyviä asioita tuli tehtyä myös aivan väärin, jalat kuitenkin toimivat ja peli kulki. Ehkä tärkeimpänä seikkana oli kuitenkin “treenikärpäsen” puraisu – kiinnostuin ja innostuin taas harjoittelusta. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ymmärtänyt, ettei urheilijana oleminen liity pelkästään harjoitteluun, vaan yhtä tärkeitä on ne 20-22 tuntia harjoituskentän tai kuntosalin ulkopuolella. Yksilö voi olla epäurheilijamainen tai urheilullinen syödessään, juodessaan tai vaikka nukkuessaan. Tällä tavalla ajateltuna urheilijan työaika on siis 24/7. Toisaalta myös ne hetket, joina saa laittaa “aivot narikkaan”, irtaantua urheilusta ja tehdä jotain aivan muuta, ovat todella tärkeitä. Isoin muutos suhtautumisessa urheiluun on sisäisen motivaation herääminen ja tasapainon löytäminen urheilun ja muun elämän välillä.

3) Nosta mutama henkilö jotka ovat vaikuttaneet omaan uraasi merkittävästi vuosien varrella ja kerro hieman miten?

Petteri Kaijasilta oli kippari, joka osasi ottaa huoneen ja joukkueen haltuun. Häneltä opin paljon pelaamisesta, mutta ennen kaikkea urheilun mentaalipuolesta. “Kaya” oli pelaaja, josta huokui itseluottamus ja rentous sekä kopissa että sen ulkopuolella. Pasi Pihamaa oli ensimmäinen valmentajani, joka todella vaati – toisinaan niinkin paljon, että meinasi mennä yli. Hän oli kuitenkin suuri vaikuttaja siinä mielessä, että häneltä opin harjoittelun merkityksestä paljon. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, nykyinen valmentajani Jani Honkavaara. “Honsu osaa vuolla kultaa”-toteamuksessa ei olla kovinkaan kaukana totuudesta. Ihailtava persoona, joka osaa ottaa ihmiset huomioon sekä nähdä asiat aina useasta eri näkökulmasta, myös sellaisista, joita ei itse välttämättä ole osannut ajatella. Honsu haastaa pelaajan kehittymään, on äärimmäisen kunnianhimoinen ja haluaa aina voittaa.

4) Otit Kuntokompassiin yhteyttä lokakuussa pian veikkausliigaan nousun jälkeen ja halusit keskustella ylimenokauden oheisharjoittelusta? Mitä sinulla oli mielessä?

Tähän mennessä olen ylimenokaudet harjoitellut aina itsekseni, koska futaajilla on yleensä marras-joulukuu taukoa joukkuetreeneistä. Käytännössä tämä on tarkoittanut satunnaista lenkkeilyä, punttisalia tai futsalia kuitenkin sillä tavalla, että tapahtumia kertyi se 5-6 viikossa. Kehitystä ei siis ylimenokaudella koskaan tapahtunut. Liiganousun myötä mietin, mitä voisin tehdä, jotta olisin entistäkin valmiimpi aloittamaan kovan harjoittelun heti tammikuussa. Tunsin Maken hyvin junnuvuosilta ja luottamus miehen tietotaitoon on kova, joten päätin koittaa kepillä jäätä. Vastaanotto oli erittäin positiivinen ja tähän mennessä yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. Mielestäni ammattifutaajan tai -urheilija peruslähtökohdan tulisi olla se, että ylimenokaudella kehitetään omia heikkouksia vahvemmaksi ja vahvuuksia entistäkin paremmaksi. Lisäksi ylimenokauden harjoittelulla voidaan ennaltaehkäistä loukkaantumisia ja “tehdä pohjia” sille, että kova harjoittelu on mahdollista aloittaa hyvistä lähtökohdista oman joukkueen kanssa.

5) Miten 2014 loppu vuoden treenaaminen erosi aikaisempien vuosien harjoittelustasi?

Systemaattisuus ja tavoitteellisuus kuvaavat parhaiten 2014 vuoden ylimenokauteni harjoittelua. En välttämättä treenannut määrällisesti niin paljoa enempää, mutta kaikki oli suunniteltua ja treenissä oli aina punainen lanka. Kartoitimme jakson alussa lähtötasot, heikkoudet ja vahvuudet, jonka jälkeen alan ammattilaiset räätälöivät minulle yhteistuumin kahden kuukauden treenijakson. Sen verran voin nyt tässä avata, ettei se pitänyt sisällään ainakaan lenkkeilyä!

6) Nyt mennään Helmikuun 2015 alkua ja teillä on varsinainen harjoituskausi jo käynnistynyt vauhdilla? Miltä treenit, kroppa on tuntunut ja miten pelit ovat lähteneet liikkeelle itseltäsi sekä joukkueelta?

Treenaaminen maistuu kuin puuro hullulle! On nautinnollista pelata silloin, kun on fyysisesti kunnossa. Toki kehitettävää löytyy vielä paljon, mutta oikeaan suuntaan ollaan menty. Jos nyt hieman erittelee, niin erityisesti nopeuskestävyydessä, joka on futaajalle erittäin tärkeä ominaisuu, on tullut selkeää edistystä. Myös suunnanmuutoksiin on tullut räväkkyyttä, joka on tällaiselle hidassoluiselle suomalaisfutarille aina positiivista. Joukkueella peli paranee koko ajan ja hitsaudumme koko ajan paremmin ja paremmin yhteen. Treenikausi on kuitenkin vasta alkuvaiheessa ja kauden pelikuntoon pääseminen on prosessi, joka vie aikaa sekä joukkueelta että itseltä. Tekemisen kulttuuri on kuitenkin kohdillaan.

7) Mitä ohjeita antaisit nuoremmille pelaajille joilla on tähtäimessä kehittyä jalkapalloilijana ja edetä päämäärätietoisesti urallaan?

En ole mitenkään malliesimerkki siitä, miten omalla uralla kannattaa mennä eteenpäin. Ehkä kasvatustieteilijänä voisin sanoa klassisesti, että “älä tee niin kuin minä tein, vaan tee kuten sanon.” Ykkösjuttuna on se, että harjoitellaan itsensä vuoksi. Ei vanhempien, valmentajan tai rahan ja menestyksen takia. Toisekseen, huippukuntoon pääseminen ja itsensä kehittäminen vaati kovaa työtä – siihen urheilijan 24/7 elämään on oltava valmis, eikä mitään tule ilmaiseksi. Kolmanneksi ehkä se, että lahjakkuudella pääsee tiettyihin rajoihin asti, mutta ammattilaisuutta on vaikea tavoitella epäammattimaisin välinein. Kun katsoo esimerkiksi tämän hetken maailman parasta futaajaa, ei voida mitätöidä lahjakkuutta, muttei myöskään yliarvioida laadukkaan harjoittelun ja omistautumisen merkitystä. Kun nämä kaksi ominaisuutta kohtaavat, kasvaa onnistumismahdollisuudet erittäin paljon.

8) HIFK sijoitus ensi kaudella Veikkausliigassa ja paras maalintekijä

Meidän sijoituksen sarjassa kauden lopussa tulee löytyä sijoilta 1-6, muuten olen pettynyt. Paras maalintekijä on meidän oma Pekka Sihvola, joka on todella kova futaaja ja rautainen ammattilainen.

9) Kuka on mielestäsi 2015 kaudella HIFK:n a) Taitavin/Ovelin b) Hauskin (naurettavin:) c) Kova-otteisin pelaaja?

a) Eero peltonen b) Nnaemeka Anyamele c) Jukka “3000” Halme, ehdottomasti.

10) Mitä terveisiä haluaisti lähettää HIFK:n faneille ja tämän blogin lukijoille?

Meidän yhtenä mottona joukkueessa on, että ollaan parempia kuin koskaan. Se on kova ja hyvä tavoite, kun halutaan kehittyä. Huippu-urheilu on kuitenkin oma maailmansa. Yleisesti liikunnasta voisin sanoa sen verran, että kaikista tärkeintä on hyvinvointi ja onnellisuus, joka heijastelee yleensä elämän tasapainosta. Kaikkiin nyky-yhteiskuntamme vaatimuksiin ei ole tarvetta vastata. Kaikkea sopivassa suhteessa, se on yleensä toimiva sekoitus.


Tsemppiä Esalle ja koko tiimille taustoineen jo käynnissä olevaan treenikauteen sekä kauden sarjapaleihin. Seuraavissa osissa käydään hieman läpi seuraavia asioita:

  • Mitä ominaisuuksia ennen projektin alkua kartoitettiin – miksi?
  • Esan ylimenokauden ohjelmointi ja punainen lanka
  • Kuka on “Welho Anton Matinlauri” joka oli mukana tiiviisti Esan mukana tässä projektissa
  • Miksi jalkapalloilijan ei kannata panostaa peruslenkkeilyyn omassa harjoittelussaan
  • Korjaavan harjoittelun merkitys loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä ja suorituskyvyn optimoinnissa
  • Miten ja miksi nopeusharjoittelulle luodaan hyvä pohja
  • Miksi jalkapalloilija tarvitsee voimaharjoittelua – mitä tässä yhteydessä on hyvä ottaa huomioon
  • Aktivoivan lämmittelyn mahdollisuudet ja merkitys kokonaisuudessa
  • Mitä tarkoittaa huoltava ja palauttava harjoittelu – miten se kannattaa toteuttaa
  • Miten ja miksi ottaa huomioon eri elinjärjestelmät harjoittelun päivä/viikko/kuukausitason ohjelmoinnissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *